Suomen 24 miljardin ongelma ei ratkea nykyisillä keinoilla

Suomessa työkyvyttömyyden ja menetetyn työpanoksen kokonaiskustannukset ovat noin 24 miljardia euroa vuodessa (STM 2025), eli noin neljännes valtion budjetista.

Ilmiö näkyy mielenterveyden haasteina, katkeavina työurina, nuorten vaikeutena kiinnittyä työhön ja koulutukseen sekä julkisen talouden kestävyysongelmina. Kuopiossa yli 18 miljoonan euron työllisyyden sakkomaksut ovat osa tätä samaa kokonaisuutta.

Suomessa on toteutettu lukemattomia työhyvinvointiin, työllisyyteen ja koulutukseen liittyviä hankkeita, joihin on panostettu rahaa ja osaamista, mutta vaikutukset jäävät usein lyhytaikaisiksi. Tämä viittaa siihen, että katse on kohdistunut väärään paikkaan.

Ongelma ei ole ensisijaisesti ihmisissä, vaan siinä, miten työ, palvelut ja johtaminen on järjestetty – ja miten päätöksiä ohjataan ja mitataan.

Nykyinen ohjaus- ja rahoitusmalli suuntaa toimintaa sektorikohtaisesti. Kunnat, hyvinvointialueet, Kela ja työllisyyspalvelut tarkastelevat vaikutuksia omista vastuualueistaan käsin. Kukin optimoi omaa budjettiaan ja mittareitaan.

Kokonaisvaikutukset jäävät helposti vähemmälle huomiolle. Kukaan ei toimi väärin, mutta kokonaisuus toimii silti kalliisti ja inhimillisesti kestämättömästi.

Tämä näkyy erityisesti kerrannaisvaikutuksina, jotka jäävät arjessa näkymättömiin. Kun hyvinvointialue säästää henkilöstömenoissa, kustannukset eivät katoa. Ne siirtyvät Kelan etuuksiin, kuntien toimeentulotukeen ja työllisyyden sakkomaksuihin, työllisyyspalvelujen kuormitukseksi ja perheiden arjen epävakaudeksi.

Samalla nuorten kiinnittyminen työhön ja koulutukseen vaikeutuu, palvelujen vaikuttavuus heikkenee ja pitkän aikavälin kustannukset kasvavat. Lyhyellä aikavälillä perustellulta näyttävä päätös voi näin synnyttää todellisuudessa lisämenoja.

Tutkimus ja käytännön kokemus osoittavat samaa: pysyviä vaikutuksia ei synny, jos toimet kohdistuvat yksilöihin tai yksittäisiin palveluihin (mm. TTL 2025). Työkyky, tuottavuus ja kustannukset määräytyvät pitkälti työn, palvelujen ja johtamisen rakenteista.

Jos 24 miljardin euron ilmiö on rakenteellinen, myös ratkaisujen on oltava rakenteellisia. Tarvitsemme päätöksenteon tueksi yhteisen, poikkihallinnollisen näkymän siihen, miten ohjaus, mittarit ja rahoitus suuntaavat toimintaa – ja missä kustannukset syntyvät ja siirtyvät. Kyse ei ole uudesta hankkeesta, vaan päätöksenteon laadun parantamisesta.

Ilman tätä jatkamme hyvää tarkoittavia päätöksiä, jotka siirtävät ongelmia eteenpäin ja laskua tuleville vuosille.

Hyvinvointi ja tuottavuus eivät ole erillisiä tavoitteita. Ne ovat seurausta siitä, miten työ, palvelut ja johtaminen on kokonaisuutena järjestetty.

Eeva Mäkinen FT, MuM, työelämän uudistaja ja systeemiajattelija, NewWinds Oy